LAAKKOSTEN SUKUSEURA RY                              JÄSENTIEDOTE  26

 Kevät 2005

 

 

Tässä numerossa

 ·        Kesätapaaminen Maaningalla

 ·        Vuosikokouksen esityslista

 ·        Toimintakertomus vuodelta 2004

 ·        Vuoden 2004 hallitus

 ·        In memoriam

 ·        Uusia vauvoja

 ·        Maija Turusen muistolle

 ·        Vilho Kalervo Heikkinen

 ·        Juho Laakkosen (s.1880) muistelmat

 

Laakkosten sukuseura ry:n vuosikokous pidetään lauantaina 16.7.2005 klo 14.00 – 16.00 Maaningan kunnantalossa Maaningantie 32, kirkkoa vastapäätä. (Kesätapahtuma alkaa jo 10.30)

Kokouksessa käsitellään vuosikokoukselle kuuluvat asiat:  

  • Vahvistetaan hallituksen laatima alkaneen kalenterivuoden 2005 talousarvio ja toimintasuunnitelma
  • Hyväksytään vuoden 2004 toimintakertomus ja tilit
  • Päätetään vuoden 2006 jäsenmaksun suuruus

Sääntöjen 18 §:n mukaan kokouksessa on jokaisella sukuseuran läsnä olevalla jäsenellä, joka on suorittanut edellisen vuoden (2004) jäsenmaksun, yhtäläinen äänioikeus.

                                      

TERVETULOA                                        Hallitus

 

Hyvät jäsenet !  

Vuosi 2004 päättyi maailmanlaajuiseen suurkatastrofiin. Tapaninpäivänä tapahtui Indonesian rannikolla meren syvyyksissä eräs aikamme voimakkaimmista maanjäristyksistä, jonka seurauksena valtava hyökyaalto, tsunami, löi usean valtakunnan rannikolle aiheuttaen suurta tuhoa ja ihmishenkien menetyksiä. Uhreja lienee yli 300 000 joukossa lähes 200 suomalaista.

Vuoden mittaan monilla muillakin alueilla maapallolla koettiin poikkeuksellisen voimakkaita myrskyjä, tulvia ja mutavyöryjä.  

Meidän maassamme vuosi muistetaan sodan päättymisen merkkivuotena. Syksyllä tuli kuluneeksi 60 vuotta sodan päättymisestä. Suomalaisten toimesta järjestettiin rajan takana sodan loppuvaiheen rajujen Tali- Ihantalan taistelujen muistojuhla.

   

Sukutapaaminen 16.7.2005 Maaningalla

 Jälleen on sukukokousvuorossa seuran kotipitäjä Maaninka. Kokouspaikkana on kunnantalo, joka sijaitsee vastapäätä kirkkoa. Kokouksen järjestäjinä toimivat Marja Laakkonen ja Juhani Runko.

 Ohjelma

 10.30 – 11.00              Ilmoittautuminen ja alkukahvit

11.00 - 12.00               Esivanhempien muistaminen Maaningan hautausmaalla

12.00 – 13.00              Lintututkija Pentti Runko kertoo telkistä ja Anne Ratilainen omasta sukututkimuksestaan

13.00 – 14.00              Lounas

14.00 – 16.00              Sukukokous, alussa musiikkiohjelmaa

16.00 -                        Iltapäiväkahvit

                                    Tilaisuuden aikana näyttelyjä sekä uuden keksinnön, sukuvaakunalla varustetun takkagrillin esittely.

 

Hallituksen jäsenet huom. Hallituksen kokous 10.00 !

                                   Mahdollinen jatkokokous tilaisuuden päätyttyä.

 

Hinnat

Kokousisäntämme Juhani Runko on onnistunut saamaan tarjoilun todelliseen asevelihintaan, 15 € koko paketti. Lapset alle 12 v. pääsevät puolella hinnalla ja alle 4-vuotiaat ilmaiseksi. Pakettiin  kuuluu alkukahvi kinkkuleivän tai pasteijan kera. Lounas, jossa vihersalaatti, tomaatti-sipulisalaatti, kinkkusalaatti ja katkarapusalaatti. Lämmin ruoka on vaihtoehtoisesti kalaa (savustettua kirjolohta ja tilliperunoita) tai lihaa (uuniporsasta, kantarellikastiketta ja kermaperunoita). Jälkiruokana marjakiisseli. Kokouksen päätteeksi tarjotaan vielä iltapäiväkahvit täytekakun kera.

Kaikki muut kokouskulut, vuokrat ym. maksaa sukuseura.  

Ilmoittautumiset 1.7. mennessä joko Pentti Rungolle: pentti.runko@elisanet.fi tai Marja Laakkoselle puhelimitse 017-282 0324 tai 050-430 8595. Ilmoittautumiseen nimi, kotipaikka ja sukuhaara (mikäli on tiedossa), lapsen ikä, lämmin kala- vai liharuoka sekä ehdottomasti mahdolliset erikoisruokavaliot.

 

Vuosikokousasiat:

 LAAKKOSTEN SUKUSEURA RY             ESITYSLISTA/PÖYTÄKIRJA

 VUOSIKOKOUS

 Aika           16.7.2005 klo 14.00 -

Paikka        Kunnantalo

Läsnä         Kokouksen osanottajista erillinen luettelo

 

I  KOKOUKSEN JÄRJESTÄYTYMINEN  

1.     Kokouksen avaus                                                                                     

Puheenjohtaja Helena Heinonen avaa kokouksen.  

2.     Kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus  

3.     Kokouksen järjestäytyminen

-         Puheenjohtajan valinta

-         Sihteerin valinta

-         Pöytäkirjan tarkastajien valinta

-         Ääntenlaskijoiden valinta  

4.     Työjärjestyksen hyväksyminen  

5.     Toimintakertomus vuodelta 2004  

6.     Tilinpäätös vuodelta 2004  

7.     Tilintarkastajien lausunto  

8.     Vastuuvapauden myöntäminen hallitukselle ja muille tilivelvollisille  

9.     Hallituksen jäsenten vaali (erovuorossa Juha Hirvonen ja Marjatta Latvala)  

10. Tilintarkastajien ja varatilintarkastajien valinta  

11. Vuoden 2006 jäsenmaksusta päättäminen  

12. Muut asiat  

13. Kokouksen päättäminen

 

Toimintakertomus vuodelta 2004

 Yleistä

 Vuoden 2004 toiminta on pääpiirteittäin sujunut edellisten vuosien tapaan, mutta jotain uuttakin on mukaan tullut. Niin kuin kaikilla sukuseuroilla meilläkin vuoden päätapahtuma oli kesätapaaminen ja siihen liittyvä sukukokous/vuosikokous, joka pidettiin viime kesänä Tampereella Museokeskus Vapriikissa. Kokousisäntänä toimi Pertti Laakkonen, mutta mukana järjestelyissä taisi olla koko perhepiiri sekä muut Tampereella asuvat sukulaiset, sillä niin mittaviksi järjestelyt kaikkinensa paisuivat. Ohjelmaltaan tapahtuma oli monipuolinen ja tarkkaan harkittu. Uutta oli mm. se, että jokaiselle osanottajalle oli valmistettu kaunis kokouskansio, joka sisälsi päivän ohjelman ja osanottajalistan, josta ilmeni asianomaisen kotipaikka ja sukuhaara sekä tilaisuuden yhteislaulut. Kokousjärjestelyjen lisäksi todellinen suururakka oli ollut sukuseuran paitojen hankkiminen monine vaiheineen.

Lisäksi Pekka Laakkonen (Lapinlahden haara) oli valmistanut kaikille sukuvaakunalla varustetut nimilaput rintaan, joissa nimen ohella oli jäsenen kotipaikka sekä sukuhaara.

 Jäsenistö

 Vuosi 2004 merkitsi yhdistykselle melkoista jäsenmäärän kasvua. Kun vuonna 2003 varsinaisen jäsenmaksun maksaneita oli 84 ja perheenjäseniä 49, yhtensä 133, niin vastaavat luvut v. 2004 olivat 97 ja 75, yhteensä 172. Lisäys on tullut pääasiassa uusien jäsenten liittymisen myötä, mutta jonkin verran on ollut myös niitä, jotka ovat muutaman vuoden paussin jälkeen palanneet yhdistyksen maksaviksi jäseniksi. Monet perheet ovat kannatuksen vuoksi maksaneet jäsenmaksut myös alle 15-vuotiaista lapsistaan, mikä kiittäen muistiin merkitään.

Seuran säännöissä ei ole tarkkaa määräystä siitä, milloin jäsenmaksunsa maksamatta jättänyt jäsen katsotaan yhdistyksestä eronneeksi. Eri yhdistyksissä käytäntö vaihtelee 2-3 vuotta. Jo tästäkin syystä on aiheellista muuttaa sääntöjä.

 T-paidat

 Vuoden 2004 uutena toimenpiteenä on mainittava sukuseuran paitojen hankinta, joka on vaatinut runsaasti työtä. Tarjouspyynnöt ja sitä seuranneet hinta-, laatu- ja aikatauluasiat ovat vaatineet monta puhelinsoittoa ja yrityskäyntiä ennen kuin valmiit paidat siististi viikattuina, paketoituina ja nimellä varustettuina oli saatu kokouspaikalle. Tästä kiitämme varapuheenjohtajaamme Pertti Laakkosta ”esikuntineen”.

 Hautavaakunat  

Tässä asiassa seuramme on ollut suorastaan edelläkävijä. Vastikään Sukuseurojen Keskusliiton julkaisussa, Sukuviestissä, kerrottiin hautavaakunoista uutena asiana ja sukuseuroja kehotettiin niitä hankkimaan. Meillä hautavaakunat saatiin valmiiksi v. 2003 ja ne olivat myynnissä jo Valamon kokouksessa. Tästä kiitokset heraldikko Tuomas Hyrskylle.

Muista hankinnoista mainittakoon onnitteluihin liittyvien sukuvaakunoiden hankinta.  

Muu toiminta  

Edellisten vuosien tapaan jäsenille on toimitettu tiedotteet keväällä ja syksyllä. Monet jäsenet muistavat ilmoittaa elämänmuutoksistaan kiitettävästi, mutta useiden kohdalla  ”suvun uutiset” löytyvät sattumalta sanomalehdistä tai muista lähteistä erinäisten tapaamisten yhteydessä. Sukuseuran kotisivuja on uusittu ja täydennetty. Varsin vilkkaassa käytössä on sivuilla oleva vieraskirja, joka on osoittautunut jäsenten ja vielä seuraan kuulumattomien Laakkosten vilkkaaksi tervehdys- ja kyselypaikaksi. Viime mainitut ovat vaatineet melkoisen määrän paperien tutkimista ja vastausten lähettämistä. Vuosittaisiin tehtäviin ovat kuuluneet myös isännänviirien valmistaminen sekä leikekirjan ja valokuvakokoelman ylläpito. Muusta toiminnasta mainittakoon vielä jäsenten kuolemantapausten ja merkkipäivien muistamiset.

 

Toimintasuunnitelma vuodelle 2005

 Kulumassa olevan vuoden tärkein asia on panna vireille sukuseuran sääntöjen muutosprosessi. Seuran ensimmäiset säännöt laadittiin v. 1951 ja ne hyväksyttiin  rekisteröinnin yhteydessä.

Vuonna 1989 annettiin laki eräiden yhdistysten poistamisesta yhdistysrekisteristä. Ko. lain perusteella v. 1991 poistettiin rekisteristä kaikki ne yhdistykset, joista ei moniin vuosiin oltu tehty ilmoituksia toimihenkilöiden muutoksista eikä muutoinkaan oltu yhteydessä. Sellaiseksi katsottiin myös Laakkosten sukuseura. Niinpä kun v. 1991 seuramme toimihenkilöiden vaihduttua lähetettiin muutosilmoitus, tuli oikeusministeriöstä kirje, jossa poistosta ilmoitettiin. Yhteydenotoissa selvisi, että ainoa keino asian korjaamiseksi olisi yhdistyksen uudelleen rekisteröinti, mutta sitä ennen pitää uudistaa säännöt Sukuseurojen Keskusliiton mallisääntöjen mukaisiksi. Näin tehtiinkin. Myöhemmin on laajalti huomattu, että näissä mallisäännöissä on ollut epäselviä kohtia, joten keskusliitossa on nyt laadittu uudet, nykyaikaiseen yhdistystoimintaan soveltuvat mallisäännöt, jotka vaikuttavat hyvin käyttökelpoisilta.  

Päätapahtuma on edelleen sukukokous. Tulevan kesän paikasta ei ole vielä tietoa, mutta kehotamme jäseniä asiaa harkitsemaan ja ilmoittamaan halukkuudestaan mahdollisimman pian puheenjohtajalle tai sihteerille tai viimeistään tulevassa sukukokouksessa. Kokouksen järjestämisessä on siinä määrin työtä, että hallitus toivoisi, etteivät samat henkilöt aina joutuisi kokousvastaaviksi.  

Gummerus Oy on useaan otteeseen tiedustellut, onko Laakkosten sukuseuralta tulossa toista sukukirjaa. Asiasta on syytä keskustella kesän kokouksessa. Se riippuu lähinnä uusista sukuhaaroista, joiden jäseniä on kohtalaisesti seuraamme liittynyt  

Muilta osin kuluvan vuoden toiminta jatkunee edellisten vuosien tapaan. Uusia ideoita toiminnan rikastamiseksi toivotaan, vaikka sukuyhdistykset ovatkin tarkoitusperiensä vuoksi toiminnaltaan muista yhdistyksistä poikkeavia.  

Vuoden 2004 hallitus  

Puheenjohtaja Helena Heinonen Koulukatu 46   55100 Imatra

puh. 05-436 4864 matkapuhelin 0400 755 273 sähköposti: helena.heinonen1@luukku.com  

Varapuheenjohtaja Pertti Laakkonen Amurinkatu 10 D 25   33230 Tampere puh. 03-214 0023, kesällä 03-378 2789  

Sihteeri Marjatta Latvala Pikontie 18   73500 Juankoski puh. 017-612 171 tai 0400 550 3551 sähköposti:ahti.latvala@mbnet.fi  

Jäsenet:    Raimo Heikkinen Lääkärinkatu 2  79100 Leppävirta puh. 050 555 8952  

                 Juha Hirvonen Kirkkolahdenkatu 5 B 5 57200 Savonlinna puh. 0400 79340  

Pekka Laakkonen Firankaari 9  04320 Tuusula puh.09-273 1243 tai 050 64 470 sähköposti: placo@mbnet.fi                

Rahastonhoitaja        Merja Kaartinaho Haapatie 14  00780 Helsinki 09-385 9759 tai 040 568 6888 sähköposti: merja.kaartinaho@nordea.fi

 

 

In memoriam  

Elina Laakkonen, Sipilä (Kuopion sukuhaara)

s.12.10.1918 Tampere k. 27.10.2004 Tampere

 Raili Tuulikki Laakkonen (Lapinlahden sukuhaara)

s. 9.1.1947 Lapinlahti  k. 30.8.2004 Helsinki

 Pertti Juhani Laakkonen (Lapinlahden sukuhaara)

s.24.6.1942 Pielisensuu k.2.2.2005 Hyvinkää

 Vilho Kalervo Heikkinen (Maaningan sukuhaara Anna-Mari)

s.16.9.1921 Kuopio k. 13.11.2004 Kuopio
 

Tuuli Hillevi Riekkinen (Maaningan sukuhaara Anders)

s. 5.5.1984 Kuopio k. 13.11.2004 Kuopio

 

                                   Vain kourallisen päiviä sinä annoit tminulle,

elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki. (PS. 39.6)

 

Uusia vauvoja

Emma Adele Laakkonen s.26.7.2004 Haninge Ruotsi (Maaningan sukuhaara David)

Vanhemmat Tero Laakkonen ja Maria Kallas

 Leevi Ilmari Laakkonen s. 4.1.2005 Siilinjärvi (Maaningan haara, Anders)

Vanhemmat Timo ja Maarit Laakkonen

Henna Maria Annikki Jylänki s. 1.2.2005 Jyväskylä (Maaningan sukuhaara Anders)

Vanhemmat Sanna (os. Riekkinen) ja Tomi Jylänki

Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.  (Ps. 128:3)

  

 

Kiitokset muistamisesta

 Eila Hottinen, Kerma: Kiitän 60-vuotispäivän onnittelukortista.

Katri Riekkinen, Kuopio: Elämän ihana taika on eteenpäin vierivä aika.

 Sydämellinen kiitos sukuseuralle merkkipäiväni muistamisesta.

Alpo Maikola, Rauma: Kiitos muistamisesta 60 v.

 

Maija Turusen muistolle

 Sisareni Maija Turunen os. Laakkonen (s.7.1.1939 – k. 27.2.2004) oli monin tavoin aktiivinen maaseutuihminen. Hänen varhaislapsuutensa kului sodan vuosina, jolloin isä Kalle Laakkonen oli rintamalla. Äiti Esteri os. Holopainen hoiti Mustinlahdessa  Hiukkastenjärven maatilaa apuihmisten kanssa. Maija joutui varhain huolehtimaan nuoremmista sisaruksistaan: minusta, Eevasta ja Viljosta sekä osallistumaan muun perheväen kanssa maatilan töihin. Maija oli oppimishaluinen ja lähti jo 6 -  vuotiaana kansakouluun. Vanhin siskomme Eila meni oppikouluun Kuopioon. Maija, minä ja Eeva kävimme Portaanpään kansanopiston.  

Maija avioitui 1958 Matti Turusen kanssa. Kotielämän ohella Maijalle tulivat tärkeiksi uskonnolliset ja isänmaalliset asiat. Litmaniemen Turulan sukutilan emäntänä hän osoitti laajalti ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Yhdessä Matin sekä lasten Joukon ja Helenan kanssa he elivät täyteläistä kyläelämää. Maija matkusteli Israelissa, Englannissa ja Matin kanssa lomamatkoilla Thaimaassa. Hän toimi ahkerasti seurakunnassa pyhäkoulu-, diakonia- ja lähetystyössä. Kerhoneuvojana 4-H yhdistyksessä Maija työskenteli useiden vuosien ajan. Vehmersalmen kunnan virkaholhoojan tehtävissä hänet muistetaan vieläkin. Vanhusten hyvinvointi oli hänen sydäntään lähellä. Maija kirjoitteli tekstejä paikallisiin lehtiin. Laakkosten sukukirja 1 tehtäessä hän oli mukana työskentelyssä henkilötietojen kokoamisessa.  

Mä silmät luon ylös taivaaseen
Ja yhteen käteni liitän.
Sua, Herra, ystävä lapsien,
Nyt hartain mielin mä kiitän.

(Laakkosten kotivirsi 477, v. 1943 virsikirjasta)
 Aune Räsänen

                                                             

VILHO KALERVO HEIKKINEN  

Vilho Kalervo Heikkinen oli syntynyt 16.9.1921 ja oli kuollessaan 9.11.2004 ennättänyt täyttää 83 vuotta. Hän oli kirjapainoalan ammattilainen; aluksi käsinlatoja (kirjaltaja) ja täydentävien opinnäytteiden jälkeen faktorin ammattinimikettä käyttämään oikeutettu. Savon Sanomien yhdysfaktorin tehtävistä hän siirtyi eläkeläiseksi ja lähes täysipäiväiseksi ”saarnamieheksi”.

Avioliitosta Veera Inkeri Heikkisen (os. Kuosmanen) kanssa oli neljä lasta; yksi tytär ja kolme poikaa. Avioliitto kesti yli 40 vuotta ja päättyi Inkeri Heikkisen menehtyessä pitkällisen ja vaikean sairauden murtamana 11.4.1986.

Kalervo Heikkinen solmi toisen avioliittonsa v. 1987 Seinäjoelta kotoisin olevan Kaisu Maria Laineen kanssa. Pariskunta asusteli vuoroin Kuopiossa ja Seinäjoella, pääpaikkana kuitenkin Kuopio.

Me ”Kallun” lapset emme tietenkään voi kertoa, millainen isä oli lapsena tai nuoruudessaan. Tiedossamme on kuitenkin ja dokumentitkin sen osoittavat, että isä oli taitava jalkapallon pelaaja, yksi ”Kopareista” (Kuopion Pallotoverit). Oman kertomansa mukaan hän olisi ollut kypsä pelaamaan maajoukkuetasolla, jonne hänet oli nimitetty pelaajaehdokkaana.

Jalkapallo sai kuitenkin jäädä, kun isä tuli uskoon ja liittyi helluntailiikkeeseen. Hän ei omien sanojensa mukaan voinut palvella kahta herraa, kun kerran kysäisin, että miksi sitä nyt ei voisi pelata, vaikka onkin uskossa. Ilmeisesti jalkapallo oli niin väkevä intohimo, että se olisi saattanut viedä ajatukset muualle ja uskonelämän retuperälle (kirjoittajan oma päätelmä). Niinpä isä sitten oli yhden asian mies, loppuun saakka. Uskollisena Herransa palvelijana hän ”keikkaili” lähes 50 vuoden ajan saarnamatkoillaan Kuopion ympäristössä ja vähän kauempanakin; Afrikassa.

 Isä osasi itseoppineena soittaa pianoa ja kitaraa, jonka hän ottikin lähes aina mukaansa saarnakeikalle mennessään, varsinkin maakuntaan.

 Hengen miehenä isän rakennus- ja nikkarointitaidot sekä tekninen osaaminen oli meidän lasten hyväntahtoisen pilan aihe. Isän omaperäisillä rakentamistermeillä olemme pitäneet monta hauskaa hetkeä, ihan samoin kuin äitimme käyttämillä räväköillä ilmaisuilla.

Isä oli tarkka mies, joka huolehti välineistään, oli sitten kyseessä työkalupakki, polkupyörä tai venemoottori, hyvin. Niinpä Kuopionlahden rannalla asuessamme ympäristöllä oli tiedossa, että Heikkiseltä kannattaa ostaa esim. perämoottori, koska sitä oli pidetty hyvin. (nuukuudessaan isä ei edes raskinut ajaa sillä täysillä!)  

Isä oli herkkä mies, joka ei hävennyt kyynelehtiä, jos sellaiseen oli aihetta. Herkkyys veti luontoon ja mökkeilyyn Kuopion kuuluisaan Hietasaloon, jonka kullankeltaisia hiekkarantoja ovat monet kaupunkilaisperheet kautta aikojen käyttäneet virkistystarkoituksessa.

Mökki oli latautumisen paikka, joka samalla piti yllä myös kuntoa siellä tapahtuvan hyötyliikunnan ja muun puuhastelun myötä. Siitä oli kuitenkin jossain vaiheessa luovuttava, koska isässä todettu Parkinsonin tauti alkoi tehdä nopealla moottoriveneellä vesillä liikkumisesta kömpelöityvälle miehelle sellaisen riskin, että mökille meno omin neuvoin oli viisasta lopettaa.

Isä oli pitänyt eläkkeellä ollessaan hyvää fyysistä kuntoa yllä, jonka johdosta hän säilyi runtelevasta sairaudesta huolimatta pitkään toimintakykyisenä. Sairaalahoitoon päätyminen nopeutti kuitenkin toimintakyvyn heikkenemistä ja niin isä kuihtui laitoshoidossa kolmessa vuodessa.

Paljon kotoa poissa, saarnamatkoillaan lapsuutemme aikana ollut isämme jäi meille osittain vieraaksi, jota nyt lopullisesti poissa olevana kuitenkin kunnioitamme hänen vakaumuksensa ja Herralleen osoittamansa uskollisuuden johdosta.

 Leppävirralla, 14. huhtikuuta 2005

Riitta-Liisa Heikkinen

Asianajaja, varatuomari

 

Juho Laakkosen s. 1880 muistelmat  

Juho Laakkonen (Kuopion sukuhaara, taulu 21) kirjoitti tyttärensä Einin pyynnöstä 1959-60 ”Elämänkerrallisia muistiinpanoja”. Isänsä kirjoittamisvaiheesta Eini Laakkonen kertoo mm:

Juho Laakkonen oli sairas eikä enää jaksanut puuhata omakotitalonsa pihalla Kuopiossa kesällä puutarhatöitä eikä talvella lumitöitä. Kun aika kävi pitkäksi, ehdotin, että hän alkaisi kirjoittaa muistelmiaan. Hän kirjoitti lyijykynällä pienille paperilappusille, jotka kirjoitin koneella puhtaaksi Hämeenlinnassa, jossa silloin asuin. Kirjoittaminen oli välillä vaikeaa, sillä hänellä oli melko vahva lääkitys. Lopetettuaan kirjoittamisen hän kuoli seuraavana vuonna.

   Isäni ei kerro, että hän oli pitkään Rautatieläisten Raittiusyhdistyksen puheenjohtajana Kuopiossa sekä liiton keskushallinnossa samoin kuin rautatieläisten järjestötoiminnassa. Lisäsivistystä hän sai mm lukemalla vuosisadan alussa vihkoina ilmestyneen tietosanakirjan joka numeron sekä kotiimme tilatusta Suomen Kuvalehdestä, kirjoista ym.

   Olen syntynyt Kuopion maaseurakunnassa lampuodin poikana Panninniemessä, Siilinjärvellä Kevätön - järven rannalla vastapäätä entistä Harjamäen sairaalaa kesäkuun 10 päivänä 1880. Näin perheemme sai uuden jäsenen entisten lisäksi ja lapset tulivat olemaan nimeltä mainittuina seuraavat: Tilda, Aaro, Iida, Juho, Anni, Petter (kuollut), Heikki ja Hilma.

   Lapsuuteni 10-vuotiaaksi asti olin maalla, tällöin perheemme muutti kaupunkiin. Syntymäkotini oli järven rannalla. Sieltä oli hyvä näköala laajalle. Silloin ei osattu antaa luonnon kauneudelle mitään arvoa. Nyt vasta, kun 69 vuoden kuluttua kävin entisellä synnyinpaikallani, huomasin mikä kauneus oli silmieni ulottuvilla järvineen ja viljapeltoineen.

   Kun vertailemme sitä aikaa, mitä silloin elettiin, on kehitys ollut valtava. Silloin elettiin hyvin puutteellisesti. Loisia oli joka talossa. Nämä loiset olivat ilman omaa asuntoa, asuivat tuvan nurkissa. Köyhäinhoitoa tuettiin monella tavalla. Monet perheet hajotettiin, kun huoltajan kuoltua lapset myytiin huutokaupalla. Joka halvimmalla otti hoitaakseen orpolapsen, sille annettiin lapsi hoidettavaksi. Meilläkin oli sellainen hoidokki. Monenlaisia nimityksiä heistä käytettiin: syytinki ym. Monet näistä lapsista saivat hyvän kodin, toiset huonomman. Käytettiin kansakoulu, missä sellainen oli lähellä. Näinkin huonoissa oloissa eläneet olivat tyytyväisiä oloihinsa. Näin jokainen kyläkunta hoiti vaivaisensa. Kunnalliskoteja vieroksuttiin, eikä niihin mennyt muita kuin ne, jotka eivät saaneet muualta hoitoa.

   Vielä meidän muutettuamme kaupunkiin kävi maalaiskunnan asukkaita kodissamme. Näitä muistettiin, ja äiti, joka oli hyvin antelias, sai monta kiitosta ateriasta tai kahvikupposesta. Kirkossa käynti oli silloin yleisempää kuin nyt. Jos puute taikka sairaus ahdisti, otettiin se nöyrin mielin vastaan. Silloin ei sairaan hoito ollut vielä kehittynyt sille asteelle kuin nyt. Ei tehnyt mieli ajaa hevosella peninkulmataipaleita päästäkseen kaupunkiin hoitoa saamaan. Uskottiin yleisesti, että tauti on Jumalan lähettämä, jolle eivät maalliset lääkärit mitään voineet.

   Kesällä tehtiin enemmän kirkkomatkoja kuin talvella. Kesäiset kirkkomatkat olivat etenkin nuorisolle virkistäviä. Talon tyttärillä oli pukuvarasto, jota he mielellään olisivat näyttäneet tovereille ja mahdollisesti sulhaspojille. Mutta missä näyttää vaatteitaan. Ei ollut lupa lähteä kirkolle kauniissa hepeneissä. Ei muuta neuvoa kuin ottaa mukaan kaksi pukukertaa, ja vaihtaa arkivaatteet kirkkotien varrella kirkkovaatteisiin. Tyttäristä tulikin näin nättejä, ettei äitikään tuntenut tyttäriään. Mutta mistä saatiin varoja vaatteisiin? Niitä saatiin varastamalla omista viljalaareista. Isännät olivat kyllä vilja-aittojen vartijoita, mutta tyttöjen viisaus siinäkin voitti. Laitettiin leipätaikinaan avaimen malli ja seppä teki samanlaisen avaimen tyttärille ja emännälle. En tiedä miten paljon näitä konsteja käytettiin, mutta se oli isännänkin tiedossa, että näin tehtiin. Tietoisena näistä näpistelyistä isäntä antoi kaiken tapahtua. Tämä olikin ainakin nuoren polven ainoa keino saada edes jonkin verran rahaa, sillä kotoa ei rahaa annettu.

   Näin elämä jatkui kaikkine iloinensa ja suruinensa. Oltiin tyytyväisiä siihen kohtaloon, minkä jokainen oli saanut osakseen ja kannettavakseen.

   Vaikka elämä olikin otettu vakavalta kannalta, oli siinä pienoisia huvitteluhetkiäkin. Varsinkin pyhäpäivät olivat siihen soveliaita. Pyhäpäivinä kaikki muu työnteko kielletty, paitsi kaikkein tärkeimmät, kuten ruoan valmistus ja talvella karjahoito ym. ravinnon valmistukseen kuuluvat tehtävät. Koetan saada tähän kuvaukseen miten minun kodissani pyhäpäivää vietettiin. Päivällisen jälkeen kokoonnuttiin isoon tupaan, jossa oli tarpeellinen määrä istuimia vastakkain. Siinä sopi leikkiä monenlaisia leikkejä: arvoituksia ym. Nämä pyhäillat palaavat usein mieleeni. Vahinko vain, että leikkien nimet ovat unohtuneet, ne eivät jääneet silloin 10-vuotiaan mieleen.

   Miesväki kokoontui kesällä pyhäisin johonkin metsän laitaan kuivalle paikalle, jossa leikittiin jo miesten leikkejä: väkikiven nostoa, käsikartun vetoa, sormikoukun vetoa, kauran syöttöä ym. Näin kuluivat kesäillat hauskasti. Virkistyneinä ja ruumis levänneenä oltiin valmiit ottamaan vastaan arkisen elämän vaivat keventynein mielin.

   Tiukassa oli maassamme toimeentulo, kun ei ollut minkäänlaista koneellista apua. Kotona valmistettiin ne vähäiset työkalut, joita hevosen vedettävinä tarvittiin maanviljelystöissä. Kuvaavaa oli hevosen käyttö maataloudessa. Heti, kun kevättyöt oli saatu tehdyksi, laskettiin hevoset kesälaitumille, josta ne noudettiin vasta viljankorjuuseen. Hevoset saivat pitkän kesäloman, mutta ihmisvoimaa ei säästetty.

   Heinänteossa ei hevosia käytetty, vaan kuivat heinät haravoitiin karhoihin tai  ruoiksi, josta ne ihmisvoimin sapilailla (pitkät seipäät) kannettiin latoihin tai pieleksiin odottamaan eläinten talviruokintaa.

   Lapset pantiin myös voimiensa mukaan joko lasta soudattamaan tai jotakin muuta kevyttä työtä tekemään. Muistan sen ajan, jolloin itsekin sellaisena ikäkautena jouduin itseäni nuorempaa pienokaista nukuttamaan kätkyessä heijaamalla. Sattuipa niinkin, että kun oli kaunis kesäinen päivä ja aurinko paistoi houkuttelevasti ulkona, ei ollut mahdollisuutta päästä ulos ennen kuin lapsi heräsi. Herätin lapsen ja juoksi ulos ja huusin äidille, että Anni heräsi. Äiti arvasi mistä oli kysymys. Siihen aikaan oli vielä vitsa kasvattajana, jos pahaa teimme. Niinpä minäkin tiesin sen jo tullessani ja häpeillen tulin äidin näköpiiriin. Äiti kysyi: ”Missä olet ollut?” Enkö minä käskenyt sinua tuudittamaan lasta, mutta sinä herätit lapsen ja karkasit. Mene hakemaan vitsa tänne! Niin sitä sitten sai palkan tekemättömästä työstä. Mutta asia ei ollut vielä sillä hyvä, piti vielä kiittää saadusta rangaistuksesta. Se oli vielä vaikeampaa kuin saada ruumiillista kuritusta. Jos kiitosta ei alkanut kuulua, seurasi siitä huomautus, pieni näpäytys kynsille. Näin jatkui, kunnes kiitos tuli viimein annetuksi. Näin sitä saatiin kotikuria, mutta hyvät välit pysyivät silti keskuudessamme. Ei ollut mitään kaunaa välillämme, vanhempien ja siskojen ja veljien välillä.  

 Työhön jouduimme sangen nuorina. Jokainen teki ikäänsä vastaavia tehtäviä ja koetti vähillä voimillaan auttaa yhteistä asuntoamme.  

 Olin siinä 7-8-vuotiaana alkanut käydä heinäniityllä heiniä kokoamassa. Se olikin hauskaa hommaa, kun se työ oli silloin vielä vapaaehtoista. Iän karttuessa tuli työn teko jo pakolliseksi.  

 Isä osasi ohjata työmme niin, että se ei pienille voimillemme tullut liian raskaaksi. Isä antoi pieniä urakoita, ja meillä oli hauskaa voittaa toisiamme. Isä järjesti meille talvipuolella hevosajoja. Vedettiin metsästä puita pienellä varsalla. Heiniä vedettiin myös ja vesi tuotiin läheisestä järvestä.   

Kerran sattui hauska tapaus, kun olimme saaneet retokkaan (rekeen) kuorman heiniä ja lähteneet Leijun (hevosen) kanssa. Mitä lienee säikähtänyt, kun otti niin rajun tempauksen, että retokka jäi ja Leiju reen kanssa meni kotiin, jossa se teki jokapäiväisen työkierroksensa, mennen ensin vesiavannolle, kiersi ympäri ja tuli sen jälkeen tallin eteen seisomaan. Siinä se katsoa luihotti korvat luimussa ikään kuin kysyen ”Missä rekenne on?” Monia muitakin karkausyrityksiä Leijumme teki, ja lienee ollut yhtä tyytyväinen kuin mekin. Milloinkaan ei Leiju saattanut meitä mihinkään vaaran paikkaan, vaan toi aina meidät vahingoitta kotiin. 
Jatkuu . . .

 

ARPAJAISET

Pitkästä aikaa on tarkoitus järjestää arpajaiset. Jos sinulle on kertynyt sellaisia tavaroita, joille ei itselläsi ole käyttöä niin lahjoita ne arpajaisvoitoiksi. Näin tuet sukuseuramme toimintaa. Nykyisin ei mitään saa ilmaiseksi, vaan kaikki  maksaa.  Ja koko ajan hinnat nousevat. Maaningalla järjestetyissä arpajaisissa on ollut aina hyvät voitot. Jatkakaamme samaa perinnettä!

 

T-paidat  

Viime vuonna hankitut paidat ovat lähes loppuun myydyt. Vain joitakin hajakokoja on jäljellä. Paidat olivat korkealaatuisia, värit valkoinen ja harmaa, lasten koko punainen, koristeena sukuvaakuna keskellä edessä. Aikuisten koot maksoivat 12 € ja lasten 10 €/kpl. Paitoja saisi nyt luultavasti lisää, jos jäsenillä on siihen halukkuutta. Siis, jos sinua paidat kiinnostavat, tee viipymättä tilaus Pertti Laakkoselle puh. 03-214 0023 tai 03-378 2789. Tämän jälkeen paitoja ei ole tarkoitus hankkia ainakaan lähitulevaisuudessa.

 

Vuoden 2005 jäsenmaksut

Tätä kirjoitettaessa vain vajaa puolet jäsenistä on maksanut jäsenmaksunsa. Niinpä on taas aiheellista muistuttaa asiasta. Hinnat: varsinainen suvunjäsen 7 euroa, puoliso 3 ja samassa taloudessa asuvat alle 15-vuotiaat lapset 3 euroa. Tili: 800021-5030554, Laakkosten sukuseura.

Huom. Sukukokouksessa on saatavana kaikkia sukuseuran tuotteita. 

 

Tärkeitä osoitteita  

Laakkosten kotisivut: http://kotisivu.mtv3.fi/laakkoset

Kotisivujen vieraskirjaan voit kirjoittaa tervehdyksiä, kysymyksiä yms. Sivuja toimittaa edelleen Matti Jyllilä: matti@kulloo.fi

Hiski-tietokanta=vanhat kirkonkirjat (kastetut, vihityt, haudatut) löytyy osoitteesta http://www.genealogia.fi

Esivanhempia voi etsiä myös mormonien kokoamasta Suomen kastettujen luettelosta osoite: www.familysearch.org. ja sota-arkistosta sar@sota-arkisto.fi  sankarivainajia.